Isoäidin kamari
Isoäidin kamari
Tässä kamarissa oleskeli isoäiti Irene, joka oli oikea emännän perikuva. Hänen muotokuvansa on lipaston päällä, ja kuvassa on myös hänen miehensä Erik August. Pohjoisseinällä on muotokuva Jensistä (yksi Irenen ja Erikin yhdeksästä lapsesta) ja hänen kauniista ensimmäisestä vaimostaan, joka kuoli nuorena synnytykseen. Länsiseinällä on kuva Svenin koirasta, jota kutsuttiin nimellä Paik....
Paik oli uskollinen elämänkumppani, joka purjehti kapteeninsa kanssa Herzogin Cecilie -aluksella useiden vuosien ajan. Irenen kuoleman jälkeen 1950-luvulla tähän kamariin kuului myös pieni keittiö. Siihen aikaan talon jakoivat Peder ja Rey Eriksson. Auki vedettävä sohva toimi sänkynä ja siinä on käsin solmittu ryijy.
Kaikki hänessä oli vanhaa, mutta ilman vanhuuden tuomaa paatosta ja haurautta. Hänen selkänsä oli edelleen suora ja jäntevä, ja vaikka hän oli kooltaan suuri, ei kuitenkaan lihava eikä kömpelö. Hänen kasvoihinsa oli kirjoitettu paljon enemmän kuin minä näin nuorena osasin niistä lukea, mutta juuri siksi se tuntui niin kiehtovalta. Sairaanoloiset posket, suorat kulmakarvat, pitkä leukalinja, kaarevat sieraimet ja voimakas nenä, suuret, mutta hieman sameat silmät ja aatelinen otsa – näiden piirteiden ansiosta kasvojen oli täytynyt olla harvinaisen kauniit […].
Pamela Erikssonin teoksesta Hertiginnans sista resa, 1960.